Etelä-Satakunnan ympäristölautakunta
Pöytäkirja 18.05.2021/Pykälä 81

Etelä-Satakunnan ympäristölautakunta

§ 81

18.05.2021

 

EURAN JA SÄKYLÄN KUNTIEN SEKÄ HUITTISTEN KAUPUNGIN OMISTAMIEN ALUEIDEN HOIDON SUUNTAAMINEN JA HANKETOIMINTA

 

234/65.650/2021

 

E-Symplk 18.05.2021 § 81

 

Kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö. Kunnan viranomaisten on ympäristönsuojelua koskevissa asioissa oltava keskenään yhteistyössä (Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta 3 §, 10 §).

 

 

Kuntien olisi mahdollista nykyistä enemmän omistamillaan maa-alueilla edistää mm. luonnonsuojelun tavoitteita. Kuntien omistuksessa on runsaasti viheralueita, tienpientareita, metsää ja muita alueita, joiden hoidossa luonnonsuojelun näkökohtia voitaisiin huomioida nykyistä enemmän. Kuntien omistamien alueiden hoidon ja kunnossapidon lähtökohtana voisi olla asukkaiden hyvinvointi ja ekologinen kestävyys.

 

 

Uuden valtakunnallisen viheralueiden kunnossapitoluokituksen (RAMS 2020) mukaan viheralueet tuottavat käyttäjilleen viihtyisää arkiympäristöä, joka tarjoaa mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luontokokemuksiin vahvistaen luontosuhdetta. Viheralueiden avulla voidaan edistää uhanalaisten eliölajien ja elinympäristöjen säilymistä sekä tuottaa suojaa erilaisia haittoja ja häiriötekijöitä vastaan.

 

 

Kuntien omistamilla maa-alueilla voi olla huomattava merkitys erilaisten elinympäristöjen säilymiselle ja paikallisille kasvi- ja eläinpopulaatioille. Kuntien vastuulla on edistää ja valvoa luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan sekä huolehtia, että maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa edistetään ekologisesti kestävää kehitystä ja että suunnitelmien vaikutukset ympäristöön otetaan huomioon (YM).

 

 

Avoimet laidunmaat, niityt ja kedot ovat luokitukseltaan äärimmäisen tai erittäin uhanalaisia. Samalla esimerkiksi niityillä, ojanpientareilla ja pellonreunojen pajukasvillisuudessa elävä hyönteislajisto on vaarassa. Kuntien tulisi hoitaa alueitaan niin, että uhanalaisia perinnebiotooppeja mahdollisuuksien mukaan kunnostettaisiin ja perustettaisiin. Sopiviin kohteisiin voidaan hakea myös hankerahoitusta.

 

 

Lisäksi korvaavia elinympäristöjä tulee lisätä mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi jättämällä viheralueiden osia aktiivisten hoitotoimien ulkopuolelle ja suosimalla kukkivia luonnonkasveja viheralueita perustettaessa. Kukkivia kasveja tulisi myös säästää nurmikonleikkuiden yhteydessä. Istutuksissa tulisi suosia hyvin mettä tuottavia kukkakasveja, kuten ajuruohoja, mäkimeiramia, kurjenpolvia ja nauhuksia. Keväällä kukkivat eri pajulajit ovat erittäin tärkeitä pölyttäjäkannoille, joten niitä olisi hyvä säästää kaikissa toimissa.

 

 

Kuntien omistamilla maa-alueilla tulisi myös lisätä ja ylläpitää kuolleen puuaineksen määrää. Lahopuun vähäinen määrä on merkittävin metsälajien uhanalaisuuden syy. Myös erilaiset keinopesät (hyönteishotellit ja linnunpöntöt) ovat suositeltavia, vaikka eivät palvele kaikkia lajeja. Metsäisillä alueilla tulisi suosia monimuotoisuuden kannalta arvokkaita puulajeja kuten haapaa, pihlajaa, raitaa, harmaaleppää ja tervaleppää.

 

 

Myös maanvuokraussopimuksissaan kuntien tulisi huomioida monimuotoisuutta edistävät seikat kuten avo-ojien suosiminen, monipuolinen viljelykierto ja kerääjäkasvien käyttö. Maanpinnan pitäminen kasvipeitteisenä on muillakin kuin maatalouskäytössä olevilla alueilla suositeltavaa verrattuna esimerkiksi keinotekoisiin vettä läpäisemättömiin pintoihin, ellei alueen käytöstä muuta johdu.

 

 

Lisäksi kuntien tulisi viheralueillaan panostaa aktiivisesti vielä torjuttavissa olevien vieraslajien leviämisen estämiseen. Vakiintuneiden vieraslajien torjuntatoimet keskitetään luonnoltaan arvokkaimmille alueille sekä virkistyskäytön kannalta oleellisille alueille ja uusille esiintymille.

 

 

Suojaviheralueita tulisi esimerkiksi liikenteen melun ja hiukkasten kulkeutumisen estämiseksi hyödyntää aktiivisesti asukasviihtyvyyden parantamiseksi. Suoja-alueiden suunnittelussa tulee suosia pääosin luonnonkasvillisuutta ja huomioida monimuotoisuuden edistämisen mahdollisuudet.

 

 

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatiman laajan arvion mukaan luonnon monimuotoisuuden kehityssuunta on Suomessa heikkenevä, ja uhanalaisten lajien määrällä mitattuna heikkeneminen on jopa nopeutunut aiemmasta. Merkittävimpiä kehityksen taustalla olevia tekijöitä ovat kulutuksen lisääntyminen ja globaaliin kauppaan liittyvät tarpeet hyödyntää luonnonvaroja. Suurimmiksi monimuotoisuuteen kohdistuviksi paineiksi Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012-2020 arvioinnista vastannut tutkijaryhmä tunnisti Suomessa metsätalouden, maatalouden, rakentamisen sekä saastumisen ja ilmastonmuutoksen. Ryhmän mukaan heikkenevän kehityksen pysäyttäminen edellyttää tehokkaimmiksi havaittujen toimenpiteiden mittakaavan kasvattamista sekä luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamista kaikessa päätöksenteossa.

 

 

Valmistelijat: vs. ympäristötarkastaja Reetta Hulmi ja ympäristöpäällikkö Jukka Reko, puh 044 3302 492

 

Ympäristöpäällikkö:

Ympäristölautakunta esittää Euran, Huittisten ja Säkylän kunnille, että kuntien omistamien maa-alueiden käytön ja kunnossapidon suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon valtioneuvoston tavoite pysäyttää monimuotoisuuden väheneminen Suomessa. Monimuotoisuutta edistäviä elinympäristöjä ja rakennepiirteitä pyritään kunnissa omilla toimilla ja omilla alueilla aktiivisesti lisäämään. Käytännön kunnossapitotoimien toteuttajille (mm. kuntien tekninen toimi) on tarjolla asiaan liittyvää ohjeistusta jonkin verran ympäristötoimiston puolesta ja lisää tietoa on saatavissa tietoverkosta sekä alan asiantuntijoilta. Erillisiä monimuotoisuutta turvaavia hankkeita pyritään kunnissa myös mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan.

 

Päätös:

Esityksen mukaan.

 

 

======